Pelastus-, sammutus- ja ensivastetoimintaa
Vapaapalokunnat olivat aikansa edelläkävijöitä suomalaisessa yhdistystoiminnassa, sillä jo 1800–1900-lukujen vaihteessa niihin saattoi liittyä riippumatta siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuului. Tämä ilmiö oli ainutlaatuinen ja myös historiallisesti varsin merkittävä. Sittemmin vapaapalokuntien merkitys on muuttunut sekä sosiaalisesti, että kulttuurisesti. Tämän päivän vapaapalokuntatoiminta on ennen kaikkea pelastus- ja palonsammutustoimintaa, tosin toiminnaltaan varsin monipuolisesti.
Vapaapalokuntatoimintaa järjestetään tänä päivänä varsinaisen vapaapalokuntatyön lisäksi myös nuoriso-osastoissa, naisjaostoissa sekä veteraanijaostoissa. Ne ovat varsinaista vapaapalokuntatoimintaa tukevia toimia, ja esimerkiksi nuoriso-osasto tekee paikkakunnilla merkittävää nuorisotyötä.
Vapaapalokuntatoiminta on nimensä mukaisesti vapaaehtoista, ja myös palkatonta toimintaa. Palokuntatyö on kuitenkin vaativaa, ja vaikka sen toiminta on periaatteessa kaikille avointa ja mahdollista, on siinä turvallisen ja ammattitaitoisen toteuttamisen turvaamiseksi oltava tietyt edellytykset. Vapaapalokuntien aktiivijäsenyys vaatii sitoutumista toimintaan, ja jos henkilö osallistuu hälytystehtäviin, on sitä varten myös suoritettava tietty peruskoulutus sekä kursseja, jotta tämä on mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sellaisen aktiivisen vapaapalokuntalaisen, joka osallistuu hälytystehtäviin, tulee täyttää tietyt kelpoisuusvaatimukset ja myös kurssittaa itseään jatkuvasti pysyäkseen tehtävien vaatimalla tasolla.
Työsuojelullisella tasolla hälytystehtäviin osallistuvan vapaapalokuntalaisen kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin ammattipalomiehilläkin. Ja vaikka toiminta sinällään onkin vapaaehtoista harrastustoimintaa, edellyttää hälytystehtäviin osallistuminen samanlaista ammattimaista osaamista kuin ammattipalomiehillä. Usein tositoimiin joutuessa vapaapalokuntalaiset joutuvat suorittamaan yhtä vaativia tehtäviä kuin ammattipalokuntakin.
Hälytystehtävien määrä usein korreloikin vapaapalokunnan osaamisen tasoa. Paikkakunnittain vaihtelee, kuinka merkittävä rooli vapaapalokunnalla on hälytystehtävissä. Hälytysvalmius, sammutusyksiköiden ja henkilöstön määrä, toiminnan laatu sekä lähtönopeus sovitaan alueellisen pelastustoimen kanssa tehdyllä sammutussopimuksella. Tästä juontaa myös vapaapalokuntien nimi sopimuspalokunnat.
Sopimuspalokunta sitoutuu vastaamaan sammutussopimuksen mukaisesta toiminnasta, ja vastineeksi se saa taloudellista tukea, kalustoa ja huoltopalveluita alueelliselta pelastustoimelta. Hälytystilanteessa vapaapalokunnalla on oma yksikönjohtaja johtamassa tilannetta, ja hän puolestaan toimii pelastustyönjohtajan alaisuudessa.
Pienemmillä paikkakunnilla saattaa ammattipalokunta olla pieni, tai jopa puuttua kokonaan. Tällöin vapaapalokunnalla voi olla rooli ensilähdön palokuntana, tai se saattaa olla jopa ainoa alueen palokunta. Ammattipalokunnan puuttuessa vapaapalokunnat antavat apua myös muissa toimialueen hälytystehtävissä, ja saattavat hoitaa myös ensivastetehtäviä. Tämä tukee sairaanhoidon yksiköitä, jotka saattavat tulla matkankin päästä.