Henkilöstöresurssien riittävyys haasteena
Vapaapalokunnilla on tärkeä tehtävä olla mukana hälytystehtävissä ympäri Suomen. Yleisimmin vapaapalokunnat toimivat ammattipalokunnan rinnalla, ja osallistuvat sopimuspalokuntina noin 60 prosenttiin maamme kaikista hälytystehtävistä. Pienemmillä paikkakunnilla ja maaseudulla vapaapalokunta saattaa olla alueen ainoa palokunta, ja sen toiminta-alue meneekin niissä usein yli kuntarajojen. Vapaapalokuntien tehtäväkenttä on usein laajempi, kuin pelkkien palohälytystehtävien hoito, ja ne saattavat vastata esimerkiksi haja-asutusalueen ensivastetoimista ambulanssin tuloa odotellessa.
Neljässäkymmenessä prosentissa vapaapalokunnista ollaan kuitenkin huolestuneita alan kehityksestä, ja etenkin siitä, tuleeko hälytyskelpoisia miehiä riittämään hälytystehtäviin myös tulevaisuudessa. Vapaapalokuntatoimintaa harrastavien henkilöiden määrä onkin ollut viime vuosina huomattavassa laskussa. Tällä hetkellä hälytystehtäviin osallistuvia vapaapalokuntalaisia on Suomessa 13 400, kun ammattipalomiehiä on puolestaan 4 000. Vapaapalokuntalaisten osuus maamme pelastushenkilökunnasta on varsin merkittävä, joten syytä huoleen on.
Erityisesti haja-asutusalueilla vapaapalokuntalaisten osuus alueella toimivasta pelastushenkilökunnasta on usein varsin suuri. Sopimuspalokunnat hoitavat koko maan laajuudessa noin puolet kaikista pelastustehtävistä, ja haja-asutusalueilla jopa kaikki sopimuspalokunnan toiminta-alueen hälytystehtävät. Nykyinen vapaapalokuntalaisten määrä on nipin napin riittävä tällaiseen toimintavalmiuteen.
Vapaapalokuntien hälytystehtäviin osallistuvien jäsenten määrä on yleensä parinkymmenen henkilön luokkaa per palokunta. Vaikka tämä on aseman henkilömääränä melko suuri, ei hälytystehtäviin mukaan pääsevien määrä ole kuitenkaan aina kovin monilukuinen. Vapaapalokuntalaisten päivätyö onkin usein esteenä hälytystehtäviin osallistumisessa. Palokunnilla saattaa tullakin eteen tilanteita, että päiväsaikana tapahtuvissa hälytyksissä ei riitä väkeä tarpeeksi palohenkilökunnan ollessa kiinni vakitöissään. Toiminnan suunnittelu ja tehtävän hoitaminen on haastavaa, kun palomiehiä on vähän. Ja joskus voi tulla jopa vastaan tilanne, jossa tehtävän hoitaminen on estynyt, kun siihen ei ole riittänyt lähtijöitä.
Vapaapalokuntien tärkeänä haasteena onkin saada jäsenmäärän lasku pysähtymään. Tämän tueksi on suunniteltu toimenpiteitä ja ohjeistuksia vapaapalokuntien tueksi. Esimerkiksi sopimuspalokuntien liitto on laatinut yhdistyksille toimintaohjeita ja vinkkejä jäsenhankintaa varten. Palokunnissa on myös esitetty toiveita palokuntien, pelastuslaitosten ja järjestöjen yhteistyön lisäämiseksi. Myös työnantajille on suunniteltu asetettavaksi jonkinlaisen korvauksen maksamista silloin, kun sen vapaapalokuntalaisen hälytystehtäviä tekevän työntekijän tulisi päästä lähtemään pelastustehtäviin, esimerkiksi päiväsaikaan tai päivystäessä. Tällaiset keinot vaativat kuitenkin esimerkiksi lakimuutosta, jotta ne olisivat tehokkaita ja vaikutukset riittävän laaja-alaisia.